"... vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän
Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja
kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten
juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin
tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten
vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen,
Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa
kuin Aabelin veri" (Hebr. 12:22-24). Arkipäivän
kysymykset, tehtävät ja ongelmat peittävät helposti
näkymättömän, hengellisen maailman. Se tuntuu epätodelliselta
ja
kaukaiselta. Jotkut ajautuvat jopa jumalankieltäjiksi. Yliluonnollinen
maailma on kuitenkin olemassa joka hetki.
Uskovat ovat käyneet keskelle sen elämää ja saaneet
yhteyden näkymättömään maailmaan.
Olemme käyneet Siionin vuoren tykö. "Te ette ole käyneet
sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa
palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette pasunan
kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että
ne,
jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;
ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: 'Minä
olen
peljästynyt ja vapisen'" (jakeet 18, 19, 21). Israelin kansa pelkäsi,
kun Jumala ilmoitti tahtonsa maan päällä. "Jos nuo,
jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan
päällä, eivät voineet päästä pakoon,
niin paljoa
vähemmän me, jos käännymme pois hänestä,
joka ilmoittaa sen taivaista" (jae 25). Olemme päässeet vielä
suuremman
ja vielä pelottavammankin vuoren luo kuin Mooseksen johtama kansa.
Vuorellaan Mooses sai katsella sitäkin vuorta, jonka luo me olemme
päässeet. Papit palvelivat Raamatun mukaan
"siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin
Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä
hänelle sanottiin: 'Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan,
joka sinulle vuorella näytettiin'" (Hebr. 8:5).
Ilmestysmaja ja sen kalustus oli taivaallisten asioiden vertauskuvaa.
"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän
ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän
majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole
tätä luomakuntaa, meni oman verensä kautta kerta kaikkiaan
kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen
lunastuksen" (Hebr. 9:11-12). Jumalan kansa on matkalla taivaallisiin
majoihin. Jeesus sanoi: "Minun Isäni kodissa
on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille,
että minä menen valmistamaan teille sijaa?" (Joh. 14:2).
Jeesuksella itsellään ei ollut paikkaa, mihin hän olisi
päänsä kallistanut. Hän majaili toisten omistamissa
taloissa
maanpäällisen elämänsä aikana. Me saamme omaksemme
ne taivaalliset rikkaudet ja asunnot, jotka hänellä on Isän
luona ja jotka hän on meille varannut.
"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle,
missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään
ja
varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä
ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat
murtaudu sisään eivätkä varasta. Ei kukaan voi
palvella kahta herraa; ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Vaan
etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa,
niin myös kaikki tämä teille annetaan" (Matt. 6: 19, 20,
24, 33). "Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten
monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä
monella tuskalla" (1 Tim. 6:10).
Olemme käyneet esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö.
Osa seurakunnasta on jo kirkkaudessa Herran luona.
Osa kilvoittelee vielä maan päällä, ja näin
Jumalan valtakunta on tullut keskuuteemme. Esikoinen-sana viittaa saman
luvun jakeisiin 16-17: "... ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä
niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi
esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin,
kun hän tahtoi päästä siunausta perimään,
hyljättiin; sillä
hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän
kyynelin sitä pyysi." Meidän esikoisoikeutemme on taivaan
kirkkaudessa. Olemme päässeet mukaan maan päällä
vielä kilvoittelevaan esikoisten juhlajoukkoon, ja meidän on
syytä arvostaa tätä lahjaa niin ettemme vaihda sitä
tämän maailman aterioihin ja antimiin.
Olemme käyneet vanhurskasten henkien tykö. He ovat edesmenneitä
pyhiä, jotka olivat vanhurskaita jo maan päällä
eläessään ja ovat nyt tulleet täydellisiksi. Tämä
ei tarkoita, että me olisimme yhteydessä vainajiin. Tämän
ajan uskonto
on vainajanpalvonta, jota televisio-ohjelmat tyrkyttävät.
Todellisuudessa yhteys henkiin onkin yhteyttä riivaajiin,
koska vainajahenget näyttelevät edesmenneitä ihmisiä.
Kuolleet eivät ole yhteydessä eläviin. Jeesus kertoi rikkaasta
miehestä, joka joutui tuonelaan ja pyysi Lasarusta paratiisista
jäähdyttämään hänen kieltään. Aabraham
vastasi: "... on
meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa,
että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän
luoksenne, eivät voisi,
eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli
meidän luoksemme" (Luuk. 16:26). Kun rikas mies pyysi lähettämään
Lasaruksen maan päälle todistamaan hänen omaisilleen,
Aabraham vastasi: "Jos he eivät kuule Moosesta ja
profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi
ylös" (Luuk. 16:31). Paratiisissa todella vielä tänään
elävät kaikki uskovina kuolleet ihmiset, niin Aabraham kuin
meidän edesmenneet uskovat sukulaisemme.
Tänä päivänä ovat olemassa myös kadotetut
sielut. He ovat tuonelassa, jonne joutuivat Koorah, Daatan ja Abiram:
"Maa halkesi heidän altansa ja maa avasi kitansa ja nielaisi heidät.
Ja he suistuivat kaikkinensa elävältä tuonelaan, ja
maa peitti heidät" (4 Moos. 16:31, 32, 33). Nykytiede vahvistaa
sen mahdollisuuden, että tuonela on maan sisässä.
Peruskallio on vain ohut kuori, niin kuin jalkapallon nahkakuori suhteessa
pallon kokoon. Sisus on äärimmäisen
kuumaa massaa. Sinne mahtuvat hyvin kaikkina aikoina jumalattomina
kuolleet ihmiset, varsinkin kun vain
muutamilla heistä on aineellinen ruumis. Hekin ovat tietysti kuolleet
kuumuuteen, mutta pelkkä sielukin kykenee
kärsimään tuskaa. Sielu on iankaikkinen, se ei voi koskaan
hävitä tyhjiin, ja ruumiskin tulee nousemaan kuolleista.
Olemme käyneet uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö.
Tuo välimies istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee
puolestamme. "Sentähden, että hän itse on kärsinyt
ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa" (Hebr. 2:18). "Sillä
yksi
on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä,
ihminen Kristus Jeesus" (1Tim. 2:5). Jeesuksen rakkaus ei
rajoitu ristinkuolemaan. Hän on lisäksi ottanut iankaikkisen
ihmisyyden kantaakseen. Hänellä on haavoitettu ruumis.
Olemme käyneet vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin
Aabelin veri. Aabelin verikin puhuu. "Uskon kautta
uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän
sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun
Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta
hän vielä kuoltuaankin puhuu" (Hebr. 11:4).
Aabelin veri puhuu meille ainakin kolmella tavalla. Se kertoo, että
omat uhrit eivät ole Jumalalle otollisia. Kain toi
työnsä tuloksia Jumalalle, mutta Aabel toi veriuhrin. Synti
on niin vakava rikos, että se vaatii veriuhrin. Toiseksi se
kertoo, että pelastumaton maailma vainoaa Jumalan lapsia. Sitä
ei tarvitse säikähtää eikä pelätä, vaan
saamme tietää,
että Herra pystyy meistä huolehtimaan. Kolmanneksi se puhuu
syntiselle tuomiota. Jumala sanoi Kainille: "Mitä olet
tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta" (1 Moos. 4:10).
Aabelin veri ei voi tuoda syntiselle apua, mutta
Jeesuksen veri puhuu parempaa. Ylipapit ja vanhimmat uskalsivat röyhkeämmin
kuin Kain uhmata tappamaansa
miestä. He huusivat: "Tulkoon hänen verensä meidän
päällemme ja meidän lastemme päälle" (Matt. 27:25).
Silti
Jeesuksen veri ei huutanut kostoa, vaan hän antoi henkensä
ja verensä näidenkin syntien sovitukseksi. Jeesus rukoili,
että Isä antaisi heille heidän syntinsä anteeksi.
Täyden luottamuksensa saa jokainen panna tuohon sovintovereen,
koska usko siihen tuo ihmiselle pelastuksen.
"Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme
kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa,
hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;
sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli" (Hebr. 12:28-29).