Sisällys:
Raamattu on Jumalan Sana
Raamatun inspiraatio
Raamatun erehtymättömyys
Raamatun kirjojen ikä ja kirjoittajat
Raamattu on Jumalan Sana
Raamattu itse nimittää itseään Jumalan Sanaksi.
Jeesus sanoo Joh. 10:35: "Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille
Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin -". Raamattu
kokonaisuutena on siis Jumalan puhetta. Lisäksi
tästä käy ilmi, että koko Raamatulla on jumalallinen
arvovalta, se ei voi raueta tyhjiin.
Jos Jeesus pitää koko Raamattua arvovaltaisena, emme saa ajatella,
että vain siellä täällä Raamatussa on Jumalan
Sanaa ja että siellä on myös pelkkiä ihmisten mielipiteitä
ja erehdyksiä. Profeetta Jeremia suhtautui kirjoituttamaansa
kirjaan Jumalan Sanana. Hän sanoi kirjurilleen Baarukille: "Mene
sinä ja lue kirjakääröstä, jonka olet kirjoittanut
suoraan minun suustani, Herran sanat kansan kuullen Herran temppelissä..."
(Jer. 36:6). Emme voi kuvitella, että
Baarukin tehtävänä olisi ollut valikoida Jeremian kirjasta
kohdat, jotka ovat Jumalan Sanaa. Jeremian kirjaa kuten
muitakin Raamatun kirjoja tulee pitää kokonaan Jumalan Sanana.
Raamatun inspiraatio
Paavali kirjoittaa Timoteukselle: "... jo lapsuudestasi saakka tunnet
pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut
viisaaksi... Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta,
on myös hyödyllinen opetukseksi,
nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa. että Jumalan
ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin
tekoihin valmistunut" (2. Tim. 3:15-17).
Tämä kohta voitaisiin kääntää alkukielestä:
"Jokainen kirjoitus on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on
hyödyllinen opetukseksi..." Kysymyksessä ovat tietenkin Pyhät
Kirjoitukset, kuten jae 15 paljastaa. Pyhä Henki on
inspiroinut Raamatun tekstin. Emme tiedä, miten se on tapahtunut.
Joka tapauksessa kirjoittajat ovat saaneet koko
sanoman Jumalalta. Teksti ei ole kirjoittajien itsensä tuottamaa,
vaan Pyhän Hengen sanelemaa.
Kun Paavali puhuu Kirjoituksista, hän tarkoittaa tietysti Vanhaa
testamenttia. Hän on kuitenkin ajatellut varmasti
myös valmistumassa olevia Uuden testamentin Kirjoituksia. Pyhä
Henki oli antamassa niitä hänen itsensä kautta.
Evankeliumienkin on täytynyt olla tuolloin jo tekeillä. Sekä
Vanha että Uusi testamentti ovat inspiroitua Sanaa.
Pietari kirjoittaa: "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei
yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin
selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään
profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina
ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" (2. Piet. 1:20-21).
Kun Pietari tätä kirjoitti, olivat jo varsin monet
Uuden testamentinkin kirjat valmiina.
Joku saattaa kysyä: Miksi jonkin Raamatun kirjan kieli poikkeaa
toisten kirjojen kielenkäytöstä, jos Pyhä Henki on
sanellut tekstin? Esimerkiksi Pietarin kielenkäyttö on erilaista
kuin Paavalin, siinä kalskahtaa Galilean murre, kuten
Pietarin puheessakin (Matt. 26:73). Johanneksen käyttämä
kreikan kieli on helpompaa ymmärtää kuin lääkäri
Luukkaan.
Jumala osaa meidän äidinkieltämme. Pyhä Henki on
antanut sanoman jokaisen hallitsemalla kielellä ja murteella.
Jumala on käyttänyt kirjoittajia ja heidän omaa kielenkäyttöään.
He olivat tietoisessa tilassa kirjoittaessaan sanomaa
muistiin ja heillä oli lupa käyttää tuttuja sanoja
ja kielioppimuotoja. Tämä ei vähennä Pyhän Hengen
inspiraatiota,
vaan teksti on silti sanasta sanaan ja kirjain kirjaimelta Jumalan
Sanaa.
Tässä yhteydessä saatetaan myös huomauttaa: Jos
Pyhä Henki on sanellut Raamatun tekstin, miksi Paavali sanoo 1
Kor. 7:25: "Mutta neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä,
vaan minä sanon ajatukseni niinkuin se, joka on Herralta
saanut sen laupeuden, että hän on luotettava. Olen siis sitä
mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen
on hyvä
pysyä entisellään." Myöhemmin Paavali ilmaisee,
että tämä on hänen mielipiteensä: "Mutta hän
on onnellisempi, jos
pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä
luulen, että minullakin on Jumalan Henki" (1. Kor. 7:40).
Paavali ei ollut aikaisemmin saanut neitsyiden naimattomina pysymisestä
Jumalan ilmoitusta eikä käskyä. Mutta hän
itse viittaa Jumalan Hengen läsnäoloon hänen kirjoittaessaan
korinttolaisille. Tämäkin "Paavalin mielipide" on
Jumalan Hengen inspiroimaa Sanaa. Ahdistuksen ajan koittaessa - varsinkin
vähän ennen Jerusalemin hävitystä
vuonna 70 jKr. - naimaton selviää tilanteesta paremmin. Kysymyksessä
ei kuitenkaan ole ehdoton käsky (1. Kor. 7:28,
35-36).
Raamatun erehtymättömyys
Koska Pyhä Henki on inspiroinut Raamatun tekstin, hän itse
ottaa siitä vastuun. Jos hän itse on erehtymätön, hänen
Sanansakin on erehtymätöntä. "Jokainen Jumalan sana
on taattu" (San. 30:5). Jeesus totesi: "Sinun sanasi on totuus"
(Joh. 17:17).
Daavid veisasi: "Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka
kirkkaana valuu sulattimesta maahan,
seitsenkertaisesti puhdistettua" (Ps. 12:7). Seitsemän on täydellisyyden
luku. Raamatun Sana on täysin puhdasta ja
loppuun asti harkittua. Siinä ei ole sisäisiä ristiriitaisuuksia.
Tämä todistaa Raamatun yliluonnollisuudesta. Se on
kirjoitettu tuhansien vuosien aikana, ja kirjoittajina ovat olleet
kymmenet miehet, jotka eivät ole tunteneet toisiaan.
Kuitenkin heidän kirjoituksensa ovat yhtäpitäviä
ja opettavat samalla tavoin Jumalan tahdosta, hänen Pojastaan
Jeesuksesta, synnistä, vanhurskaudesta ja monesta muusta asiasta.
Jumalan miehet ovat ennustaneet tuhansia vuosia
myöhemmin tapahtuneita asioita, ja ennustukset ovat toteutuneet
kirjaimellisesti.
Toisessa yhteydessä Daavid sanoi: "Herran tie on nuhteeton, Herran
sana tulessa koeteltu" (2. Sam. 22:31). Jumalan
miehet, jotka ovat totelleet Herran Sanaa, ovat osoittaneet tämän
todeksi. Sadrak, Meesak ja Abednego joutuivat
tuliseen pätsiin, koska noudattivat Jumalan tahtoa. He astuivat
vahingoittuneina sieltä ulos (Dan. 3:26). "Jumala...
lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen
turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan
antoivat
ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat ja kumartaen rukoilivat
muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa" (Dan.
3:28).
Jehudi luki kuningas Joojakimille Jeremian kirjaa, "ja aina kun Jehudi
oli lukenut kolme tai neljä palstaa, leikkasi
kuningas ne pois kirjurinveitsellä ja viskasi tuleen, joka oli
hiilipannussa, kunnes koko kirjakäärö oli palanut loppuun
tulessa, joka oli hiilipannussa. Mutta sen jälkeen kuin kuningas
oli polttanut kirjakäärön ynnä sanat, jotka Baaruk
oli
kirjoittanut Jeremian suusta, tuli Jeremialle tämä Herran
sana: 'Ota taas itsellesi toinen kirjakäärö ja kirjoita
siihen
kaikki entiset sanat, jotka olivat edellisessäkin kirjakäärössä,
jonka Juudan kuningas Joojakim poltti.' Sitten Jeremia
otti toisen kirjakäärön ja antoi sen kirjuri Baarukille,
Neerian pojalle; ja tämä kirjoitti siihen Jeremian suusta kaikki
sen kirjan sanat, jonka Juudan kuningas Joojakim oli tulessa polttanut.
Ja niihin lisättiin vielä paljon samankaltaisia
sanoja" (Jer. 36:23,27-28,32).
Herran Sana on totisesti tulessa koeteltu. Jeremian kirja kesti tämän
tulikokeen, koska Jumalan toimintaa ei voi
tulellakaan tukahduttaa. Herra pystyi antamaan sanatarkasti saman sanoman
uudelleen. Tähän tulella koettelemiseen
liittyi sekin, että Jumala antoi edellisen lisäksi vielä
uutta ilmoitusta. Tämä nähdään uudelleen Uudessa
testamentissa,
kun Pyhä Henki lainaa Vanhan testamentin sanoja. Jonkun mielestä
lainaukset ovat epätarkkoja, mutta todellisuudessa
Pyhä Henki ilmoittaa samoista asioista uusia puolia. Vain Jumalalla
itsellään on oikeus muuttaa Raamatun ilmoitusta,
kun hän tahtoo antaa meille siitä lisätietoa.
Alkuperäiset Raamatun käsikirjoitukset ovat olleet täysin
erehtymättömiä. Ongelmia muodostaa se, että ne ovat
kadonneet. Jumala on nähnyt näin parhaaksi, koska me palvoisimme
niitä Jumalan sijasta. Niitä on kuitenkin kopioitu
käsin mitä hartaimmalla tarkkuudella kautta vuosisatojen
ja -tuhansien. Tässä on oltu niin tarkkoja, että jos on
tehty
virhe, sitä ei ole korjattu vaan työ on aloitettu kokonaan
alusta.
Näin syntyneissä käsikirjoituksissa on eroja ja kopiointivirheitä,
mutta ne ovat pieniä eivätkä vaikuta opillisiin
käsityksiin. Tässä kaikessa on ollut Jumalan sormi,
niin että vielä nykyäänkin voi Raamattua lukemalla
saada
täydellisen käsityksen raamatullisesta opista ja elämästä.
Lisäksi meillä on lupa uskoa, että jos Jumala on
Kaikkivaltias, hän on järjestänyt meidän keskuuteemme
alkuperäisen tekstimuodon. Jumalan lapsilla on kaikkina
aikoina täytynyt olla mahdollisuus saada käsiinsä virheetön,
alkuperäinen Jumalan Sana. Jumala ei olisi Jumala, jos
hän ei pystyisi tästä huolehtimaan.
Jos joku opettaa, että alkuperäinen Raamatun teksti poikkeaa
jossakin kohdassa kaikista tunnetuista käsikirjoituksista,
hän on valheopettaja. Jos uskoisimme sen, emme voisi olla varmoja
muidenkaan kohtien aitoudesta. Jokainen voisi
syyttää itselleen hankalia Raamatun kohtia väärennetyiksi.
Koska Jumala on antanut kansalleen Sanansa, se on
kaikkina aikoina löydettävissä alkuperäisessä
muodossa.
Raamatun kirjojen käsikirjoituksia on löydetty moninkertainen
määrä verrattuna vaikkapa klassisen ajan
kreikkalaiseen kirjallisuuteen. Eroavuudet käsikirjoitusten välillä
ovat myös hämmästyttävän paljon pienemmät
kuin
tässä maallisessa kirjallisuudessa.
Todelliseen ongelmaan törmäämme vasta sitten, kun puhumme
raamatunkäännöksistä. Voisi sanoa, että niiden
tarkkuudesta riippuu se, onko meillä puhdasta Jumalan Sanaa. Vanha
suomenkielinen Biblia on erittäin tarkka
käännös. Vuoden 1933 ja 1938 käännös
on myös tarkka. Siinä olevat virheet ovat pieniä, kuten
Bibliassakin. Ne eivät
vie harhapoluille missään tärkeissä kysymyksissä.
Uusin käännös vuodelta 1992 sen sijaan on huolimattomasti
tehty.
Siinä on ilmeisesti jopa tarkoituksellistakin harhautusta. Se
tarjoilee nykyaikaisia mielioppeja, joista karkeina
esimerkkeinä voisi mainita jakeet 5. Moos: 32:8 ja 1. Kor. 11:10.
5. Moos. 32:8: Vanha käännös: Kun Korkein jakoi perinnöt
kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän
määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
Uusi käännös: Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun
hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi
kansojen
asuinsijat ja kullekin oman jumalan.
Nyt on muodissa ekumenia, joka sisältää jo vieraiden
uskontojenkin hyväksymistä. Jumalan syyksi on tässä
pantu
epäjumalien olemassaolo.
1. Kor. 11:10: Vanha käännös: Sentähden vaimon
tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki
enkelien tähden
Uusi käännös: Naisen tulee siis pitää päässään
arvonsa merkkiä enkeleiden takia.
Tämän hetken muotiasia on naisten vapautusliike ja naisten
tasa-arvo. Tätä peläten ei ole uskallettu mainita
vallanalaisuutta, vaan huntu on naisella nyt arvomerkki.
Vuoden 1992 suomenkielistä raamatunkäännöstä
ei voi suositella kenenkään käyttöön. Vanhempikin
käännös on
aivan ymmärrettävää kieltä. Jos joku nuori
uskova ei ymmärrä kaikkia sen sanoja, hänen ei tarvitse
lukea pitkältikään,
kun sanat tulevat hänelle jo tutuiksi.
Raamatun kirjojen ikä ja kirjoittajat
Useissa Vanhan testamentin kirjoissa on ilmoitettu sen kirjoittaja.
En tarkoita tällä kirjan nimeä, vaan itse tekstiin
sisältyvää tekijän esittelyä. Mooseksen kirjoissa
ilmoitetaan kirjoittajaksi Mooses (5 Moos. 31:9). Uusi testamentti
antaa lisävalaistusta Vanhan testamentinkin tekijäkysymykseen.
Jeesus itse otti siihen kantaa ilmoittamalla Mooseksen
kirjojen kirjoittajan. Hän sanoi: "Mutta että kuolleet nousevat
ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa
orjantappurapensaasta..." (Luuk. 20:37, ks. myös Mark. 12:26).
Edelleen Jeesus sanoi: "Sillä jos te Moosesta
uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on
kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan,
kuinka te uskoisitte minun sanojani?" (Joh. 5:46-47). Jeesus kertoi
myös, että Aabraham paratiisissa käyttää Vanhasta
testamentista nimitystä "Mooses ja profeetat" (Luuk. 16:29). Jos
emme jaksa pitää Moosesta Mooseksen kirjojen
kirjoittajana, annamme samalla ymmärtää, että joko
Jeesus valehteli tahallaan tai hänellä ei ole tarkkaa tietoa
niiden
kirjoittajasta. Molemmissa tapauksissa Jumala itse osoittautuisi epäluotettavaksi,
ja hänen Sanansakaan ei voisi
nauttia luottamustamme.
Jotkut eivät jaksa uskoa, että ainakaan 5 Moos. 34 voisi olla
Mooseksen kirjoittama, koska siinä kerrotaan Mooseksen
itsensä kuolemasta. On kuitenkin muistettava, että kaikki
Raamatun jakeet on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Jos Mooses on tiennyt, kuinka Aadam luotiin, hän on samoin voinut
saada Pyhältä Hengeltä tiedon omasta
kuolintavastaan.
4 Moos. 12:3 on joidenkin mielestä vaikea ajatella Mooseksen kirjoittamana.
Siinä sanotaan: "Mutta Mooses oli
sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen
maan päällä." Tulee muistaa, että senkin kirjoittaja
on Pyhä
Henki. Mooses ei tahtonut korottaa itseään, mutta hänen
oli kirjoitettava, mitä Herran Henki antoi.
Myös Paavali vahvistaa sen käsityksen, että Vanha testamentti
sisältää Mooseksen kirjoittamaa tekstiä. Hän sanoo:
"Vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan
liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa
se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun
Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä"
(2 Kor. 3:14-15).
Esran kirjassa sanotaan, että kirjoittaja oli pappi Esra (7:28).
Nehemian kirjan alussa esitellään Nehemia sen
kirjoittajaksi.
Psalmit ovat kokoomateos, joista useimmissa mainitaan kirjoittaja. Heitä
ovat Daavid, koorahilaiset, Aasaf, Salomo,
Eetan ja Mooses. Sananlaskut ovat kuningas Salomon kirjoittamia, mutta
Hiskian miesten kokoamia (San. 25:1). Osa
niistä kulkee nimellä "Viisaitten sanat" (22:17 - 24:34),
mutta nekin ovat ilmeisesti Salomon kirjoittamia, koska
niilläkin on minä-muodossa puhuva yksi tekijä. Sananlaskujen
kirjan kahden viimeisen luvun tekijöiksi ilmoitetaan
Aagur ja kuningas Lemuel.
Saarnaajan kirjassa ei mainita tekijän nimeä, mutta kirjoittaja
ilmaistaan riittävän selvästi: "Saarnaajan sanat,
Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa" (Saarn. 1:1). Tämä
tarkoittaa tietenkin Salomoa. Korkea Veisu
alkaa: "Salomon korkea veisu" (KV 1:1). Vanhan testamentin kaikissa
profeettakirjoissa Danielin kirjaa
lukuunottamatta on tekijä mainittu kirjan alussa. Danielin kirjassa
se käy ilmi useista kohdista, joissa tekijä sanoo:
"Minä, Daniel", esimerkiksi Dan. 8:1.
Useissa Vanhan testamentin kirjoissa ei ole ilmoitettu tekijää.
Perimätieto kuitenkin kertoo, että Tuomarien ja Ruutin
kirjat ovat Samuelin kirjoittamia, Esterin kirja Mordokain kirjoittama
ja Valitusvirret Jeremian kirjoittama.
Juutalainen perimätieto ilmoittaa, että Mooses on kirjoittanut
Jobin kirjan, mutta on useita syitä olettaa, että se on
Jobin itsensä muistiin merkitsemä.
Raamattu sanoo Joosuan kirjan sisällöstä: "Ja Joosua
kirjoitti nämä puheet Jumalan lain kirjaan" (Joos. 24:26). Joosua
mainitaan kirjoittajaksi, ja hän liitti kirjoittamansa kirjan
Mooseksen lain yhteyteen. Joosuan kirja on kirjoitettu jo
saman sukupolven aikana. Tämä käy ilmi myös Joos.
6:25: "Mutta portto Raahabin sekä hänen isänsä perheen
ja
kaikki hänen omaisensa Joosua jätti henkiin; ja hän
jäi asumaan Israelin keskuuteen, aina tähän päivään
asti."
Kirjoittamishetkellä Raahab oli vielä elossa.
Lähteet vaikenevat seuraavien Vanhan testamentin kirjojen tekijöistä:
Samuelin kirjat, Kuningasten kirjat ja
Aikakirjat.
Uusi testamentti mainitsee muutamien kirjojensa kirjoittajan. Paavalin
kaikki kirjeet alkavat maininnalla, että
kirjoittaja on apostoli Paavali. Apostoli Pietari ilmoitetaan molempien
Pietarin kirjeiden kirjoittajaksi. Jaakobin
kirjeen laatija on Jaakob, Jeesuksen veli, ja Juudan kirjeen kirjoittaja
on Juuda-niminen Jeesuksen veli. Ilmestyskirja
on apostoli Johanneksen laatima.
Lisäksi Vanhan kirkon perimätieto kertoo, että evankeliumien
kirjoittajat ovat tullimies Matteus, Johannes Markus,
lääkäri Luukas ja apostoli Johannes. Apostolien tekojen
alusta ilmenee, että sen on laatinut sama henkilö kuin
Luukkaan evankeliumin, siis Luukas. Johanneksen kirjeiden kirjoittajaksi
perimätieto ilmoittaa apostoli Johanneksen.
Hebrealaiskirjeen kirjoittajasta eivät lähteet anna yksiselitteistä tietoa.
Uuden testamentin kirjat ovat ilmeisesti syntyneet seuraavassa järjestyksessä:
Markuksen evankeliumi noin vuonna 45
Jaakobin kirje 40-luvulla (toinen arvio n. v. 60)
Galatalaiskirje n. v. 49
Tessalonikalaiskirjeet n. v. 50
1. Korinttolaiskirje n. v. 55
2. Korinttolaiskirje n. v. 56
Roomalaiskirje n. v. 57
Matteuksen evankeliumi 50-luvulla
Luukkaan evankeliumi 50-luvulla
Efesolaiskirje n. v. 61
Kolossalaiskirje n. v. 61
Filemonin kirje n. v. 61
Filippiläiskirje n. v. 62
1. Pietarin kirje n. v. 63
2. Pietarin kirje n. v. 64
1. Timoteuskirje n. v. 65
Tiituskirje n. v. 65
2. Timoteuskirje n. v. 66
Apostolien teot 60-luvulla
Hebrealaiskirje 60-luvulla
Juudan kirje 60-luvulla
Johanneksen evankeliumi 70-luvulla
Johanneksen kirjeet 80-luvulla
Ilmestyskirja 90-luvulla
Juhana Lehmuskoski
Eskonkorventie 110
41800 Korpilahti
puh. 014-821 871