1 Kor. 7:14 kuuluu: "Mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta,
ja vaimo, joka ei usko,
on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän
lapsenne olisivat saastaisia,
mutta nyt he ovat pyhiä." Tämä kohta on herättänyt
monen lukijan mielessä ristiriitaisia
ajatuksia. On jouduttu kysymään, voiko uskovainen siis pelastaa
puolisonsa ja lapsensa. Jos
tässä tarkoitettaisiin, että puolisosta ja lapsista
tulee ilman uskoon tuloa taivaskelpoisia,
jouduttaisiin ristiriitaan Raamatun kanssa. Siellähän sanotaan:
"Mutta ilman uskoa on mahdoton
olla otollinen" (Hebr. 11:6). Vain henkilökohtaisen uskon kautta
voidaan pelastua. Paavali
jatkaakin jakeessa 16: "Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko
pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät,
mies, voitko pelastaa vaimosi?" On siis tutkittava tarkemmin, mitä
tässä yhteydessä tarkoitetaan
saastaisuudella ja pyhittämisellä.
Ongelma, johon 1 Kor. 7:14 puuttuu, on seka-avioliitto. Onko uskoon
tulleen erottava (ks.
ympäröivät jakeet 10-15) uskosta osattomasta puolisostaan?
Tällaista oppia on levitetty
kaikkina aikoina, niin nykyäänkin. Erolle on vanhatestamentillinen
perustelu, esim. Esra 9:1-2:
"... kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä,
jebusilaisista, ammonilaisista, mooabilaisista,
egyptiläisistä eikä amorilaisista. Sillä näiden
tyttäriä he ovat ottaneet itsellensä ja pojillensa
vaimoiksi, ja niin on pyhä siemen sekaantunut maan kansoihin."
Vastaus ongelmaan oli
avioero: " ... eristäytykää maan kansoista ja muukalaisista
vaimoista" (Esra 10:11). Epäpyhä ja
pyhä eivät saaneet olla tekemisissä keskenään.
Uudessa testamentissa on vastaavanlainen
periaate: "Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä
yhdessä uskottomien kanssa" (2 Kor. 6:14).
Vastauksena ongelmaan niissä tapauksissa, joissa vain toinen aviopuolisoista
tulee uskoon, on
uudessa liitossa uskosta osattoman puolison pyhittäminen, sillä
Jumala vihaa hylkäämistä ja sen
vuoksi myös antaa tässä Paavalin kautta käskyn
pysyä avioliitossa.
Vuoden 1938 raamatunkäännös sanoo, että uskosta
osaton on pyhitetty "vaimonsa kautta" ja
"miehensä kautta". Alkukielessä ei kuitenkaan ole kautta-sanaa.
Sanatarkasti sanotaan:
"vaimossa" ja "veljessä". Tämä on otettu huomioon Raamattu
Kansalle -käännösehdotuksessa:
"Uskosta osaton mies on pyhitetty suhteessaan vaimoonsa ja uskosta
osaton vaimo suhteessaan
mieheensä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita,
mutta nyt he ovat pyhiä." Tämä
tarkoittaa sitä, että uskosta osaton mies ei saastuta uskovaa
vaimoaan, vaikka he elävät
avioliitossaan. Yhteiseloa voidaan jatkaa. Tulee huomata, että
uskova ei pyhitä puolisoaan,
vaan Jumala pyhittää tämän yhteiselämään
uskovan kanssa. Kysymyksessä ei näin ollen ole
uskovan uudestisynnyttävä vaikutus perheeseensä.
Kreikan kielen sana, joka on käännetty suomeksi sanalla 'saastainen',
on akathartos. Sen
ensimmäinen merkitys on 'kultillisessa merkityksessä epäpuhdas'.
Kun Pietari näki näyn maan
nelijalkaisista, matelijoista ja linnuista, hän nimitti näitä
eläimiä tällä sanalla. Se tarkoittaa siis
jotakin sellaista, minkä kanssa ei saanut olla määrätyllä
tavalla tekemisissä: matelijoita ei saanut
syödä, pakanoiden kanssa ei saanut esimerkiksi aterioida
tai seurustella. Vanhan testamentin
opetusten pohjalta Pietari ei olisi saanut mennä Korneliuksen
kotiin saarnaamaan eikä
aterioimaan. Pakanoiden omaisuuskin oli epäpuhdasta, heidän
kotinsa ja jopa lapsensa olivat
kultillisessa mielessä 'saastaisia'.
Pietari ei ollut näyssä valmis teurastamaan 'epäpuhtaita'
eläimiä. Silloin ääni sanoi hänelle:
"Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä
sano epäpyhäksi" (Apt. 10:15). Myöhemmin näyn
merkitys valkeni Pietarille: Te tiedätte, että on luvatonta
juutalaisen miehen seurustella
vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä;
mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa
sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä
saastaiseksi" (Apt. 10:28). Näyssä Jumala kertoi
puhdistaneensa saastaisia eläimiä. Tämä tarkoitti
sitä, että kun tultiin uuteen liittoon, Jumala
puhdisti pakanat kultillisesta saastaisuudesta. Nyt näiden kanssa
pystyi elämään,
seurustelemaan ja aterioimaan. 1 Kor. 7:14 puhuu samasta asiasta: uskosta
osaton puoliso on
uudessa liitossa puhdistettu elämään yhdessä uskovan
puolisonsa kanssa.
Pyhittämistä on Vanhassa testamentissa monenlaista, aina ei
ole kyse suoranaisesti Jumalalle
pyhittämisestä. Temppeli pyhitettiin Herralle (1 Kun. 9:7),
kun taas Aaron ja hänen poikansa,
jopa heidän vaatteensa pyhitettiin pyhäkölle (2 Moos.
29:21). Ihmisiä pyhitettiin uhritoimitusta
varten (1 Sam. 16:5). Vieläpä pyhäkön kammioita
pyhitettiin pappeja varten (Hes. 46:19).
Myös ihmisiä varten voidaan jotakin pyhittää. Tähän
1 Kor. 7:14 viittaa. Uuden liiton
säännöstössä uskomattomat puolisot on pyhitetty
yhteiseloon uskovien kanssa. Heistä ei tarvitse
eristäytyä. Heitä ei kuitenkaan ole pyhitetty Jumalan
lapsiksi.
Kun Israelin kansa otti pakanakansoilta sotasaalista, tämä
pyhitettiin (1 Aik. 26:26-27). Muuten
se olisi ollut saastaista, jonka kanssa ei voi olla tekemisissä.
Paavali sanoo uskoville samaa:
Jumala pyhittää uskosta osattoman puolison yhteiseloa varten.
Muussa tapauksessa lapsetkin
olisivat kultillisessa mielessä epäpuhtaita, sillä nämä
ovat myös uskomattoman puolison lapsia.
"Muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he
ovat pyhiä." Jos siis uskomaton
puoliso ei kelpaisi yhteiselämään uskovan kanssa, lapsetkin
pitäisi ajatella epäpuhtaina
yhteiseen elämään. Lapset ovat nyt pyhiä, siis
kultillisesti puhtaita, ja uskova perheenjäsen ei
saastu asuessaan ja eläessään, seurustellessaan ja aterioidessaan
heidän kanssaan.