Jeesus on ainoa pelastustie

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on; ja se on Jeesus Kristus" (1 Kor. 3:11). Usein
kuvitellaan, että Jeesus on pelastustie ainoastaan uuden liiton aikana, ja vanhassa liitossa pelastuttiin noudattamalla
Mooseksen lakia. Tämä käsitys osoittautuu virheelliseksi, kun tutkii Vanhaa ja Uutta testamenttia.

Jo paratiisissa Jumala sanoi käärmeelle: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen
siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän" (1 Moos. 3:15). Samalla
Jumala antoi ihmisenkin ymmärtää, että Kristus on ainoa toivo ja ainoa pelastaja. Tämän tiedon oli määrä kulkea
sukupolvesta toiseen, niin että koko ihmiskunta tietää asiasta kaikkina aikoina.

Kaikkina aikoina on voinut pelastua vain uskon kautta. Tämä tie ei ollut tuntematon Aabrahaminkaan aikana. "Ja
Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi" (1 Moos. 15:6). Aabraham ei ainoastaan uskonut
Herraa vaan hän uskoi Herraan!

"Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', ikäänkuin monesta,
vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus" (Gal. 3:16). Paavali suorittaa tässä henkeäsalpaavan
paljastuksen: Aabrahamin lupaukset eivät tulleet hänen lihallisille jälkeläisilleen vaan Kristukselle. Kristuksen
hengelliset jälkeläiset saavat nuo lupaukset omikseen. Ei ole ihme, että Paavalia vainottiin.

Vuoden 1933 suomalainen raamatunkäännös sanoo: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan" (1 Moos. 12:7;
samoin esimerkiksi 1 Moos. 13:15; 15:5; 17:7-8; 22:18; 24:7). Paavali väittää, että näissä jakeissa on käännösvirhe.
Monikollisen jälkeläiset-sanan tilalla tulisi olla yksikössä oleva siemen-sana. Tästä löytyy selitys sille, miksi
juutalaiset on niin monta kertaa karkotettu pois Israelin maasta. Maa kuuluukin Aabrahamin siemenelle eli
Kristukselle. Jos kansa rikkoo Kristuksen tahdon, se ei saa asua pyhässä maassa. Aabrahamin vanhurskauden tähden
Jumala on kylläkin luvannut huolehtia hänen lihallisista jälkeläisistään erityisellä tavalla ja kutsua heitä pelastukseen
ennen muita: "Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun,
kuinka paljon ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!" (Room.. 11:24).

Juutalaisten oli määrä kaikkina aikoina seurata Kristusta, vaikka Jeesus-nimi oli heille tuntematon. On sama, millä
nimellä Jeesusta puhutellaan, kunhan häntä seurataan. Kristus-tietä tarjottiin heille Mooseksenkin aikana. "Isämme
olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät
kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka
heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus" (1 Kor. 10:1-4). Usko Jeesukseen ei ollut tuntematonta.

Kun Mooseksen kautta annettiin laki, sen tarkoitus ei ollut määritellä uutta pelastustietä. "Jumalan ennen vahvistamaa
testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen
mitättömäksi. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen
lahjoittanut lupauksen kautta" (Gal. 3:17-18). Laki ei muuttanut sitä totuutta, että lupaukset annettiin Kristukselle.
Pelastuksen voi saada osakseen vain Kristuksen perillinen, sitä ei saanut lain avulla. Lakia tuli Siinailta asti kyllä
noudattaa, mutta se ei pelastanut ketään, vaan oli edelleenkin uskottava Kristukseen.

"Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se
siemen, jolle lupaus oli annettu. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli
vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi
tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia" (Gal. 3:19, 23-25). Jos kansa olisi ollut
kuuliainen Herralle, Mooseksen lakia ei olisi annettu. Sen tehtävä oli vartioida pelastumattomia ihmisiä, kunnes he
tulevat uskoon, jonka jälkeen ei olla enää sen alaisia vaan Kristuksen lain alaisia. Laki on kasvattaja Kristukseen. Ei
ole väärin, jos pelastumaton yrittää täyttää lakia. Se kasvattaa häntä, hän huomaa, ettei kykene sitä täyttämään ja että
hän on syntinen. Laki on samalla esikuvallista puhetta Jeesuksesta. Se kertoo, kuinka paljon Herra vihaa syntiä. Se
kertoo havainnollisesti, että ilman uhria ei ole pelastusta. Jeesus sanoo Mooseksesta: "Minusta hän on kirjoittanut"
(Joh. 5:46).

Kun kansa teki syntiä ja käärmeet pistivät heitä, "Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä
käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon" (4 Moos. 21:9).  Mooses ei käskenyt
noudattaa lakia, koska sen tehtävä ei ole antaa syntejä anteeksi vaan kirkastaa Kristusta. Hän käski katsoa siihen, joka
oli puuhun ripustettu. "Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että
jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:14-15).

Miksi sitten Herra sanoi Moosekselle: "Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää,
on niistä elävä" (3 Moos. 18:5). Tarkoitus oli, että uppiniskainen kansa yrittäisi elää lain noudattamisella, pelastua sen
avulla. Heidän tuli nähdä se mahdottomaksi. Paavalin mukaan yritys on toivoton: "Jos olisi annettu laki, joka voisi
eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle" (Gal. 3:21-22).

Jesajakin suorastaan evankelioi kansaa jo vanhan liiton aikana: "Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,
meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän
on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen
päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä
niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän
syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään,
niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut" (Jes. 53:4-7). Jesajan sanat eivät
ole vain ennustus tulevasta vaan kutsuvat uskomaan Kristukseen (Jes. 55:6-7). Hänen evankeliuminsa on kirkas ja
paljastaa, mikä oli pelastustie vanhan liitonkin aikana. Samoin sanoo Habakuk: "Vanhurskas on elävä uskostansa"
(Hab. 2:4).

Juutalaiset käsittivät väärin lain tarkoituksen, mutta Paavali oikaisi heitä: "Jokainen, joka uskoo, tulee hänessä
vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla" (Apt. 13:39).
"Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia, sillä kirjoitettu on: 'Kirottu olkoon jokainen,
joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee'. Ja selvää on, ettei kukaan tule
vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska 'vanhurskas on elävä uskosta'" (Gal. 3:10-11).

Jos joku muu kuin Jeesus olisi joskus kyennyt täyttämään lain, se olisi periaatteessa mahdollista vielä nytkin, ainakin
siellä, missä ei ole kuultu evankeliumia. Joku juutalainen rabbi voisi tahdonvoimallaan sinnitellä taivaaseen hyvän
askeettisen elämänsä avulla, noudattamalla Mooseksen lakia. Afrikan viidakoissa alkukantaisen pakanan omatunto
herää, mutta hän ei ole kuullut evankeliumia Jeesuksesta. Hän voisi elää oikein ja pelastua. "Se, mikä Jumalasta
voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut" (Room. 1:19).

Tämä on kuitenkin mahdotonta. Pakanakin tuntee omassatunnossaan Jumalan tahdon, mutta sen noudattaminen on
kaikille mahdotonta. Se johtaa korkeintaan synnintuntoon: "Hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä
puolustaa" (Room. 1:20). Jos joku ei ole koskaan kuullut evankeliumia, se ei vähennä hänen vastuutaan. Sellainen
ihminen ei elä huolettomassa tietämättömyydessä, joka takaisi hänelle pelastuksen iankaikkisuudessa. "Sillä kaikki,
jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet,
ne lain mukaan tuomitaan" (Room. 2:12). Ilman tietoakin elänyt ihminen hukkuu kadotukseen.

Jumala lähettää evankeliumin ilosanoman sille viidakoissakin elävälle pakanalle, joka sitä sitkeästi etsii. Jumala ei ole
häntä kohtaan epäoikeudenmukainen. Mutta tarvitaan niitä, jotka lähtevät viemään sanomaa. Ilman Herran lähettämiä
julistajia moni pakana jää pimeyteen ja päätyy kadotukseen. "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa
julistavat!" (Room. 10:15).

Hyvä Paimen

Jeesus sanoi: "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi
elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta
palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää
lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. Minä olen
se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen
Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä." (Joh. 10:10-15).

Lammastarhan liepeillä liikkuu monenlaista väkeä. Sielunvihollista verrataan varkaaseen, joka kyllä suostuttelee
lampaita kauniilla sanoilla mutta tahtoo varastaa, tappaa ja tuhota. Sen päämääränä on viedä sieluja kadotukseen,
iankaikkiseen eroon Jumalasta, ja siinä se onnistuu useimpien kohdalla.

Palkkapaimen ei ole oikea, todellinen paimen. Hänen tarkoituksenaan on ehkä saada hengellisten asioiden avulla
elatuksensa tai arvostettu asema seurakunnassa. Jos seurakunta panee täyden luottamuksensa sellaiseen, se pettyy.
Hätätilan tullessa tällainen paimen lähtee pakoon ja pelastaa oman nahkansa. Harhaoppien opettajat ovat susia, jotka
eivät laumaa säästä (Apt. 20:29). Palkkapaimenien paetessa he tulevat lammasten vaatteissa, mutta raatelevat ihmisten
sieluja pois vilpittömästä uskosta (Matt. 7:15).

On olemassa todellisia, Pyhän Hengen asettamia paimenia. Heillä on hätä sieluista, ja he tahtovat olla kuuliaisia
Herralle. He ovat valmiita uhraamaan aikansa ja itsensäkin ja näin toimivat samoin kuin Jeesus toimi maan päällä
ollessaan. Jeesus itse on ylipaimen (1 Piet. 5:4). Hän on se Hyvä Paimen, joka rakastaa laumaa ja jonka omia lampaat
ovat. Lampaat tarkoittavat todellisia uskovia, jotka tuntevat Jeesuksen ja pystyvät seuraamaan häntä, mihin ikinä hän
menee (Ilm. 14:4).

Jeesus osoitti käytännössä olevansa todellinen Paimen. Vaaratilanteessakin hän ajatteli laumansa parasta. Vähän
ennen vangitsemistaan hän sanoi: "Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on : 'Minä lyön
paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan'" (Matt. 26:31). Kun sitten miesjoukko tuli vangitsemaan Jeesusta, hän sanoi:
"Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä'' (Joh. 18:8). Jos tämä paimen kadottaa jonkin lampaistaan, hän
jättää muut siksi kunnes löytää kadonneen (Luuk. 15:4).

Jeesus oli sanojensa mittainen. Jo Vanhassa testamentissa ennustettiin se, että Jeesus tulee kärsimään ja että hän
ymmärtää heikkoa ihmistä. "Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla
virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra, Herra
on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut, en vetäytynyt pois. Selkäni minä annoin lyötäväksi, poskieni
parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Herra, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka
koskenut, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi, sillä minä tiedän, etten häpeään joudu" (Jes. 50: 4-7).

Jeesukselle ei ollut helppoa antautua kärsimyksiin. Hän joutui kamppailemaan Getsemanessa, ettei olisi luovuttanut
kesken kuumimman taistelun. Hän tietää, millaisia vaikeuksia me ihmiset joudumme käymään läpi. Hänen korvansa
on herätetty kuulemaan opetuslasten tavalla. Getsemanessa Jeesus ei käden käänteessä vain poistanut opetuslasten
taistelua, vaan hän osoitti rakkautensa neuvomalla, miten niissä selvitään. Hän nuhteli nukkuvia opetuslapsia: "Niin
ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin
on altis, mutta liha on heikko" (Matt. 26:40-41). Vain rukouksissa valvoen voimme voittaa ja päästä perille taivaan
kotiin.

Jeesus on kantanut ruumiissaan ja maksanut kaikki syntimme. Hän on kärsinyt kaikki sairautemme. Jos me teemme
syntiä, olemme lisäämässä takautuvasti hänen kärsimyksiään. Hänen poskiensa partaa on revitty sen vuoksi vähän
lisää tai piikkikruunua on painettu vähän syvemmälle hänen päähänsä. Tämän ajatteleminen auttaa meitä taistelussa
syntiä vastaan.

Veriuhrinsa ansiosta Jeesus on rakastava sielujen paimen. Jumala "on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen
liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen" (Hebr. 13:20). Tämän paimenen
käsiin voimme turvallisesti antautua. Kun "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 23:1).

Paluu aihevalikkoon