"Viitan helmaan tehtiin granaattiomenia punasinisistä, purppuranpunaisista
ja helakanpunaisista kerratuista langoista.
Sitten tehtiin tiukuja puhtaasta kullasta, ja nämä tiuvut
kiinnitettiin granaattiomenien väliin viitan helmaan
ympäriinsä, granaattiomenien väliin: vuorotellen tiuku
ja granaattiomena viitan helmaan ympärinsä, käytettäviksi
virantoimituksessa, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut"
(2 Moos. 39:24-26).
Jumala antoi Moosekselle käskyn valmistaa kasukan viitan pappispuvuksi.
Viitta oli puvun päällimmäinen vaate, joten
se oli aina näkyvillä. Viitan helmassa oli vuorotellen tiukuja
ja granaattiomenia. Tiuku kuvaa armolahjoja: "Pyrkikää
osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan
teille tien, verrattoman tien. Vaikka minä puhuisin
ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta,
olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja
vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin
kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi
kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta
minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi" (1 Kor.
12:31-13:2).
Granaattiomena viitan helmassa kuvaa Hengen hedelmää. "Mutta
Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha,
pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,
sävyisyys, itsensähillitseminen" (Gal. 5:22). Yhteistä armolahjoille
ja Hengen hedelmälle on se, että molemmat ovat Pyhän
Hengen vaikuttamia. Juutalaisella papilla tuli
vertauskuvallisesti olla näkyvissä molempia tasapuolisesti.
Uudessa liitossa ei ole mitään erityistä pappisluokkaa.
Ei ole pastoreita eikä seurakunnanjohtajaa, joka olisi muiden
työntekijöiden yläpuolella. Uusi testamentti säätää
seurakuntaan vanhimmat (Tiit. 1:5), joita nimitetään myös
kaitsijoiksi (Tiit. 1:7), johtajiksi (Room. 12:8; 1 Tim. 5:17: Vanhimmat
hoitavat seurakuntaa. Hoitaa-sana "proistemi"
on alkukielessä sama kuin johtaja-sana "proistamenos") ja paimeniksi
(Apt. 20:28; Ef. 4:11). Tämän lisäksi on
säädetty kolme muutakin seurakuntavirkaa, apostoli, profeetta
ja evankelista. Pastoreita, kirkkoherroja, piispoja ym.
vanhinten yläpuolella olevia työntekijöitä ei Uusi
testamentti tunne. On vain Ylipaimen, Jeesus (1 Piet. 5:4).
Jokainen uskoon tullut on kuitenkin pappi eli todistaja jumalattoman
maailman keskellä. "Mutta te olette 'valittu suku,
kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne
sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut
teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen 'ette olleet
kansa', mutta nyt olette 'Jumalan kansa', jotka ennen 'ette
olleet armahdetut', mutta nyt 'olette armahdetut'" (1 Piet. 2:9-10).
Kutsumuksemme on kertoa Jeesuksen veriuhrista,
joka on ainoa toivo kadotetulle ihmiselle.
Papin tehtävässä eli Jumalan jaloja tekoja julistaessaan
on tärkeää kuvaannollisessa mielessä kantaa päällään
kasukan
viittaa. Näkyvissä tulee tasapuolisesti olla armolahjat ja
Hengen hedelmä. Ilman rakkautta uskova on vain kilisevä
kulkunen. Kulkustakaan ei saa väheksyä, kunhan se esiintyy
granaattiomenan rinnalla. Armolahjat ovat Pyhän
Hengen voimallisia työkaluja, joilla hän kirkastaa Jeesusta
Kristusta, Golgatalla sovituksen suorittanutta Herraa.
Ilman Hengen hedelmää ne kuitenkin joutuvat vain maailman
pilkan kohteeksi. Rakkaus on Hengen hedelmän
ensimmäisenä mainittu osa-alue.
"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy
sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä
pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee
yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se
uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii" (1 Kor. 13:4-7).
Rakkaus jo itsessään sisältää melkein koko
Hengen hedelmän.
Jumalattomalla maailmalla on oikeus nähdä, miten usko ylösnousseeseen
Jeesukseen pystyy muuttamaan ihmisen.
Silloin he näkevät evankeliumin omilla silmillään
todeksi. Jeesus totisesti elää, sillä hän on kyennyt
tekemään
mahdottomasta mahdollisen.