"Ja kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan
pinnalla jotakin hienoa, suomujen
tapaista, jotakin hienoa niinkuin härmä. Kun israelilaiset
näkivät sen, kyselivät he toisiltansa: 'Mitä tämä
on?' Sillä he
eivät tienneet, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: 'Tämä
on se leipä, jonka Herra on antanut teille syötäväksi.
Ja näin
on Herra käskenyt: Kootkaa sitä, jokainen tarpeenne mukaan;
ottakaa goomer-mitta mieheen perheenne pääluvun
mukaan, kukin niin monelle, kuin kullakin majassansa on.' Ja israelilaiset
tekivät niin, ja he kokosivat, yksi enemmän,
toinen vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla,
niin ei sille jäänyt liikaa, joka oli koonnut enemmän,
eikä siltä puuttunut, joka oli koonnut vähemmän;
jokainen oli koonnut niin paljon, kuin hän tarvitsi" (2 Moos. 16:14-
18). Herra ruokki israelilaisia erämaassa enkelien leivällä,
kuten Ps. 78:24 sanoo. Kansa ei tuntenut sitä ennestään,
ja
se sai nimensäkin kysymyksestä: "Mitä tämä
on?", hebreaksi "man".
Mannan avulla Jumala tahtoi opettaa kansaansa: "Hän nöyryytti
sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja
hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut
ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut
ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan
leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta,
joka Herran suusta
lähtee" (5 Moos. 8:3). Hengellinen nälkä ja jano panee
isoamaan ja janoamaan vanhurskautta. Taivaallinen leipä oli
vertauskuva Jumalan Sanasta. Jeesus oli tosi israelilainen vastatessaan
kiusaajalle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä
ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan
suusta lähtee'" (Matt. 4:4).
Jumalan Sanaa saa jokainen koota tarpeensa mukaan. Sitä
tulee lukea ja opetella ulkoa. Kun nuorena
sitä oppii, sen muistaa vielä vanhanakin, jolloin ei pysty
omaksumaan enää uutta. Siksi Raamattu sanoo: "Runsaasti
asukoon teissä Kristuksen sana" (Kol. 3:16). Sanaa tulee myös
vastaanottaa "perheen pääluvun mukaan", sitä tulee
pystyä opettamaan lapsille ja sukulaisille. Vähitellen voimme
harjaantua neuvomaan Jumalan Sanaa muillekin
ihmisille, jotka Herra johtaa vaikutuspiiriimme.
Joskus uskovatkin saattavat kyllästyä Herran jakamaan
hengelliseen ravintoon. Käy samoin kuin
Israelin kansalle: "Mutta heidän keskuuteensa kerääntyneessä
hylkyväessä heräsivät himot, ja niin israelilaisetkin
rupesivat jälleen itkemään, sanoen: 'Voi, jospa meillä
olisi lihaa syödäksemme! Me muistelemme kaloja, joita söimme
Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia
ja kynsilaukkaa. Mutta nyt me näännymme, sillä
eihän täällä ole mitään; emme saa nähdäkään
muuta kuin tuota mannaa.' ...Ja sen maku oli samanlainen kuin
öljyleivoksen. Ja kasteen laskeutuessa yöllä leiriin
laskeutui mannakin siihen" (4. Moos. 11:4-9).
Maallistuneet käsitykset saavat uskovien keskellä paljon
pahaa aikaan. Ne leviävät helposti siellä,
missä ei olla valveilla eikä sotatilassa niitä vastaan.
Maailma on viekas tarjotessaan herkkujaan ilmaiseksi tai halvalla.
Sanokaamme mekin kuin psalmintekijä: "Älä salli minun
sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa
väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän
herkkupalojansa" (Ps. 141:4). Mannan maku oli samanlainen
kuin öljyleivoksen. Öljy on vertauskuva Pyhästä
Hengestä. Jumalan Sana ja Pyhän Hengen opetus pitävät
yhtä. Jos
näin ei ole, on joko sananjulistus väärää
tai jokin väärä henki matkii Jumalan Pyhää Henkeä.
Herra joutui sallimaan seurakunnalle, mitä se halusi: "Mutta
Herran lähettämä tuuli nousi ja ajoi
edellään viiriäisiä mereltä päin ja painoi
niitä leiriin päivänmatkan laajuudelta joka suunnalle leiristä,
lähes kahden
kyynärän korkeuteen maasta. Mutta lihan vielä ollessa
heidän hampaissaan, ennenkuin se oli syöty loppuun, syttyi
Herran viha kansaa kohtaan, ja Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman.
Ja sen paikan nimeksi pantiin Kibrot-
Hattaava (halun haudat), koska sinne haudattiin kansasta ne, jotka
olivat antautuneet halunsa valtaan" (4 Moos. 11:31,
33-34).
On erikoista Jumalan armoa, jos Herra saa pysäyttää
maallistuneen seurakunnan. Halun hautojen
jälkeen se palaa taivaallisen mannan pariin, vaikka se joskus
tuntuisi liiankin tutulta ja loppuun kalutulta. Siinä on
sittenkin voima. Pietari sanoi Jeesukselle: "Herra, kenen tykö
me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat"
(Joh. 6:68). Raamattu kutsuu Jeesusta Jumalan Sanaksi (Ilm. 19:13;
Joh. 1:12). Vähän ennen Pietarin tunnustusta
kansa vaati Jeesukselta tunnustekoa ja sanoi: "Meidän isämme
söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän
antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'"
"Niin Jeesus sanoi heille: 'Minun isäni antaa teille taivaasta totisen
leivän.
Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni,
se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa" (Joh.
6:31-32, 35). Jeesuksen lihaa ja verta syödään uskon
kautta. Se tarkoittaa sisäistä Jeesuksen katselemista ja ristinuhrin
vastaanottamista uskossa.
Jumalan Sanan mannaa tulee nauttia koko uskonelämän
ajan, kunnes pääsemme perille taivaan kotiin.
"Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette
hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa
loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti
koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää
ennen kaikkea se,
ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään
omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään
profetiaa
tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset
ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" (2
Piet. 1:19-21). Israelin kansakin nautti mannaa, kunnes pääsi
luvattuun maahan. "Mutta seuraavana päivänä lakkasi
manna, koska he söivät sen maan tuotteita; eivätkä
israelilaiset enää saaneet mannaa, vaan he söivät sinä
vuonna
Kanaanin maan satoa" (Joos. 5:12). Itse Jumalan Sana ei kuitenkaan
katoa milloinkaan (Matt. 24:35), vaikka meidän
Raamattujemme sivut palaisivat, kun luodaan uudet taivaat ja uusi maa.