Jos Jumala on rakkaus, kuinka hän voi tuomita ihmisiä kadotukseen?

Jumala on kyllä rakkaus, mutta hän myös vihaa syntiä. Hänellä on siihen pätevät syyt, sillä synti on majesteettirikos Jumalaa vastaan. Raamattu sanoo: "Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti" (1 Joh. 3:8). Siksi sanotaan myös: "Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus" (1 Joh. 3:4). Kaikki synti on kuin lyönti Kristuksen kasvoihin: "... teette syntiä Kristusta vastaan" (1 Kor. 8:12).
Jos Jumala päästäisi synnissä elävän ihmisen taivaaseen, hän ei voisi kieltää perkelettäkään tulemasta sinne. Näin taivas saastuisi. Siksi sinne ei "ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan" (Ilm. 21:27).
Synneissä kuoleva ihminen ei voi raueta tyhjiinkään, sillä Raamattu sanoo: "Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä" (Saarn. 3:11). Jumala ei myöskään voi väkisin käännyttää ketään uskoon, sillä hän teki ihmisestä Jumalan kuvan. Kuvassa tulee näkyä Jumalan itsensä ominaisuudet, myös päätöksentekovalta. Ihmiselle on itselleen annettu vapaa valta kieltäytyä tottelemasta Jumalaa, ja Jumala kunnioittaa ihmisen päätöstä.
Ihminen ei siis voi syyttää synnistään Jumalaa eikä sielunvihollista, vaan vastuu on hänellä itsellään. "Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
Jumalalla on näin vain yksi mahdollinen tulevaisuus synnin palvelijalle: iankaikkinen kadotus. "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tulee, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä" (Matt. 25:41). "Pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema" (Ilm. 21:8). Jumala ei siis voi oman kunniansa takia päästää syntiä taivaaseen, mutta hän on valmistanut ihmiselle puhdistuksen synnistä: "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. 3:23-24). Siispä: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta" (Apt. 2:40). 

Kadotus on hirvittävä paikka: "Heitä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman... Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä" (Ilm. 14:10, 11). Kadotus on iankaikkinen, mikä merkitsee, ettei se pääty milloinkaan. Jeesus sanoi: "Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen, ... jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu" (Mark. 9:43, 48). "Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys" (Matt. 13:42).
Viimeisestä tuomiosta Jeesus kertoo, että silloin jumalattomat "menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään" (Matt. 25:46). Tämä puhuu siitä, kuinka vakava asia on synti. Vain maanpäällisen elämän aikana on mahdollisuus pelastua ja välttää kadotus. Rikas mies huusi tuonelassa: "Minulla on kova tuska tässä liekissä" (Luuk. 16:24). Hänen oli jo myöhäistä pelastua. Elämän aikana tulee tehdä parannus synneistä. "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: 'Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut'. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä" (2 Kor. 6:1-2).