"Assurin kuningas lähetti Laakiista Rabsaken suuren sotajoukon
kanssa kuningas Hiskiaa vastaan Jerusalemiin" (Jes.
36:2). Sanherib lähetti "propagandaministerinsä" pelottelemaan
Jumalan kansaa. Saatana, maailma ja oma liha
yrittävät samoin horjuttaa uskovien luottamusta Herraan.
Raamattu sanoo: "... ettei saatana pääsisi meistä voitolle;
sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat"
(2 Kor. 2:11). Rabsaken puheellä oli yliluonnollisen ovela,
lamauttava vaikutus, ja se tuo valoon juonet, joita saatana käyttää
nykyäänkin. Hiskian esimerkki kuitenkin opettaa
oikean suhtautumisen noihin juoniin.
Rabsake sanoi: "Pelkkää huulten puhetta on moinen neuvo ja
voima sodankäyntiin. Keneen sinä oikein luotat, kun
kapinoit minua vastaan? Katso, sinä luotat Egyptiin, tuohon särkyneeseen
ruokosauvaan" (j. 5-6). Jumalan kansalle
uskoteltiin, että sillä on maallinen turva. Näin sen
katse käännetään tämänpuoleisiin. Jos uskovat
turvaavat lihan
käsivarteen, sen voima on poissa. Omat, johtajien ja herätysliikkeen
mielipiteet valtaavat alaa Raamatun sanalta.
Ihmistekoisen saarnat vievät armolahjojen paikan. Järjen
käyttö syrjäyttää Hengen johdatuksen.
"Vai sanotko ehkä minulle: Me luotamme Herraan, meidän Jumalaamme?
Mutta eikö hän ole se, jonka uhrikukkulat
ja alttarit Hiskia poisti, kun hän sanoi Juudalle ja Jerusalemille:
Tämän alttarin edessä on teidän kumartaen
rukoiltava?" (7). Kun liha on saatu Hengen tilalle, seuraavaksi vihollinen
väittää Jumalaa ristiriitaiseksi. Miksi
Jumalan palvelija tuhoaa Jumalansa alttarit? Samoin käärme
uskotteli Eevalle paratiisissa, että Jumala oli lastensa
vihollinen, kun kielsi heiltä suurimman viisauden. Itse asiassa
Hiskia ei poistanut Jumalan vaan epäjumalien
alttareita. Ei kaikki, mikä on Jumalan kansan sisäpuolella,
ole Jumalasta lähtöisin. Nykyajan kompakysymykset ovat
samanlaisia: Miksi Jumala ei estä sotia, jos hän on Rakkaus?
Miksi katolinen kirkko suoritti ristiretkiä ja tappoi
juutalaisia? Miksi uskovat tekevät väärin? Näitä
ei saa panna Jumalan syyksi. Nämä eivät saa saattaa uskoamme
raukeamaan tyhiin.
"Minä annan sinulle kaksi tuhatta hevosta, jos sinä voit hankkia
niille ratsastajat. Kuinka sinä sitten voisit torjua
ainoankaan käskynhaltijan, ainoankaan minun herrani vähimmän
palvelijan, hyökkäyksen?" (8-9). Vihollinen
uskottelee, että vähäväkinen Herran kansa on voimaton.
Muistakaamme, millainen Herra on meidän puolellamme.
Voimme sanoa, kuten eräs Jumalan palvelija: "Minä ja Herra
olemme enemmistö koko maailmaa vastaan."
"Olenko minä siis Herran sallimatta hyökännyt tähän
maahan hävittämään sitä? Herra itse on sanonut
minulle:
'Hyökkää tähän maahan ja hävitä
se'" (10). Vihollinen käyttää röyhkeästi Jumalan
sanaa ja hänen nimeään. Se
tekeytyy Jumalan palvelijaksi. "Sillä semmoiset ovat valheapostoleja,
petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät
Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy
valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen
palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta
heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen"
(2 Kor. 11:13-15). Uskovat lamautuvat, jos he ovat epävarmoja
siitä, onko luopumus Jumalasta lähtöisin vaiko ei.
Tulee nousta rohkeasti vastaan, vaikka kuulisi uskovien suusta epäraamatullista
opetusta. Niin teki Paavali, kun
Pietari sekoitti juutalaisuutta kristinuskoon. Jeesus käski: "Jokainen
istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole
istuttanut, on juurineen revittävä pois" (Matt. 15:13).
"Niin Eljakim, Sebna ja Jooah sanoivat Rabsakelle: 'Puhu palvelijoillesi
araminkieltä, sillä me ymmärrämme sitä; älä
puhu meille juudankieltä kansan kuullen, jota on muurilla'. Mutta
Rabsake vastasi: 'Onko minun herrani lähettänyt
minut puhumaan näitä sanoja sinun herrallesi ja sinulle?
Eikö juuri niille miehille, jotka istuvat muurilla'" (11-12).
Vihollinen ei käy ensin niiden uskovien kimppuun, jotka riippuvat
Jeesuksessa, vaan etsii heikoimmat lenkit:
vastakääntyneet, Herran palvelijoiden perheet, salasyntejä
elättelevät jne. Nykyään eivät johtomiehet edes
ole enää
vahvimpia lenkkejä.
"Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herran, kun
hän sanoo: Herra on varmasti pelastava meidät" (15). Eniten
vihollinen vihaa Jeesukseen luottamista. Se yrittää ensin
horjuttaa antautumista ristiinnaulitulle ja ylösnousseelle
Jeesukselle. Jo siitä ymmärrämme, mikä turvapaikka
meillä on Jeesuksessa ja mikä voittovoima meillä on hänessä.
"Tehkää sovinto minun kanssani ja antautukaa minulle, niin
saatte syödä kukin viinipuustanne ja viikunapuustanne ja
juoda kukin kaivostanne, kunnes minä tulen ja vien teidät
maahan, joka on teidän maanne kaltainen, vilja- ja
viinimaahan, leivän ja viinitarhojen maahan" (16-17). Saatana,
maailma ja oma liha yrittävät yhdessä lopettaa
taistelumme maallistumista vastaan. Jos mukaudumme maailman ja kirkkokuntien
mukaan, ne uskottelevat, että
mikään ei muutu. Saamme pitää uskomme ja Raamattumme.
Sovinto, mukautuminen ja kompromissi eivät vielä muka
tuo tullessaan luopumusta. Meille uskotellaan, että luopumus on
jokaisen sisäinen asia eikä ole yhteydessä ulkonaisiin
ratkaisuihimme. Huomaa kuitenkin, mitä Rabsakekin joutui paljastamaan:
kunnes vien teidät maahan, joka on
maanne kaltainen. Lopulta ajaudutaan vieraille virroille. Siellä
vaikenevat Herran virret: "Kuinka me voisimme
veisata Herran virsiä vieraalla maalla?" (Ps. 137:4).
"Onko muidenkaan kansojen jumalista kukaan pelastanut maatansa Assurin
kuninkaan käsistä?" (18). Viimeisenä
vaiheena uskovat yritetään saada vertailemaan itseään
maailmaan, kirkkoihin ja jopa vieraisiin uskontoihin. Emme
saa alistua samalle lähtöviivalle maailman kanssa. Emme voi
perustaa "vaihtoehtokirkkokuntia". Tulee luoda silmät
Jeesukseen, joka on ylivertainen uskontojen rinnalla. Niiden edustajille
tulee julistaa: "Ei ole taivaan alla muuta nimeä
ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman" (Apt.
4:12).
OIKEA SUHTAUTUMINEN
"Mutta he olivat vaiti eivätkä vastanneet hänelle mitään,
sillä kuningas oli käskenyt niin ja sanonut: 'Älkää
vastatko
hänelle'" (21). Vihollisen kanssa ei kannata ryhtyä väittelemään.
Emme voita sitä väittelyssä emmekä voimassa. Se
tulee vaientaa ja ajaa pois Jeesuksen nimessä. Jeesus on ainoa
voimallinen, sillä hänet on ristiinnaulittu ja hän on
ylösnoussut.
"Näin sanoo Hiskia: 'Hädän, kurituksen ja häväistyksen
päivä on tämä päivä, sillä lapset ovat
tulleet kohdun suulle
saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää'" (37:2). Tunnusta
surkea tilanne itsellesi ja Herralle. Usein Jumalan kansan
maallistunut tila näkyy siten, että sieluja ei pelastu tai
pelastuneiden uskonelämä ei ole kohdallaan. Vastakääntyneistä
on tullut keskosia, voimattomia ja kykenemättömiä itsenäiseen
hengelliseen elämään. Monet sielut etsivät turhaan
pelastusta. Omatunto syyttää, mutta uskovatkaan eivät
kykene ohjaamaan pelastuksen tuntemiseen.
"Kohota nyt rukous jäännöksen puolesta, joka vielä
on olemassa" (37:4). Puhu Herralle. "Hiskia rukoili Herraa ja
sanoi: 'Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme,
hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat
tulisivat
tietämään, että sinä, Herra, olet ainoa'"
(37:15, 20). Hiskia sai jo rukouksensa aikana ajatuksensa järjestykseen:
"He
ovat heittäneet niiden jumalat tuleen; sillä ne eivät
olleet jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sentähden
he voivat hävittää ne" (37:19). Hän vahvistui uskossa,
että Herra on suurempi. Herra vastasi Hiskialle. Hän asettui
kansansa ja sen häpäisijöiden väliin ja sanoi vihollisille:
"Korkealle olet kohottanut silmäsi Israelin Pyhää vastaan...
sinä herjasit Herraa" (37:23-24). Herra vastasi rukoukseen: "Juudan
heimon pelastuneet, jotka ovat jäljelle jääneet,
tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin.
Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös,
pelastunut joukko
Siionin vuorelta. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä" (37:31-32).
Jumalan vastaus on se, että uskovat alkavat taas juurtua Kristukseen.
He täyttyvät Hengellä ja tekevät Hengen
hedelmää. He kasvavat uskossa, mistä seuraa uusi asenne
Herraa, Sanaa, syntiä, maailmaa ja omaa lihaa kohtaan.
Herraan tulee uusi uskallus ja luottamus. Sanaa kohtaan syntyy alamaisuussuhde.
Iloiten totellaan Sanan pienimpiäkin
ohjeita tietäen, että ne ovat meidän parhaaksemme. Synti
tuomitaan jo idussaan eikä anneta sen kehittyä. Maailmaa
kohtaan tulee rohkea todistajan asenne. "Kaikki, mikä on syntynyt
Jumalasta, voittaa maailman" (1 Joh. 5:4). Saadaan
voimaa kuolettaa oma liha. Sen tulee olla ristiinnaulittuna.