On vain yksi Jumala, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki

Jumalalla on Raamatussa monta nimeä, esimerkiksi Jahve, suomeksi Herra. Hän on yksi Jumala. Eräs hänen nimensä on Elohim. Se on mielenkiintoinen nimi, koska se on heprean kielen monikkomuoto. Tämä viittaa yhden Jumalan kolmeen eri persoonaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Jumalaa ei voi hahmottaa ihmisen järjellä. Hän pystyy olemaan yhtä aikaa yksi ja kolme. Järjen päätelmistä tulee päästä eroon, kun ajattelemme Jumalaa: "Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaisiksi Kristukselle" (2 Kor. 10:5). Jumalan matematiikassa yksi on tässä asiassa yhtä kuin kolme.
Raamattu puhuu Jumalasta näinä kolmena persoonana: "Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2 Kor. 13:13). Kaikkien näiden täytyy kuulua Jumalaan, koska armo, rakkaus ja osallisuus voivat tulla vain Jumalalta. Heidän on myös oltava eri persoonia, koska kukin pystyy antamaan eri lahjoja. Lisäksi jokaisen täytyy olla yhtä aikaa olemassa, koska nämä lahjatkin ovat uskovilla samanaikaisesti. Kuitenkin on kysymys yhdestä Jumalasta. Näin koko kolminaisuusopin ydin sisältyy jo tähän yhteen jakeeseen.
Kun Jumala tuli ihmiseksi, Isä valmisti Pojalle ruumiin (Hebr. 10:5). Jeesus syntyi ihmiseksi Pyhästä Hengestä (Matt. 1:18-20). Pyhän Hengen täytyy olla Jumala, koska hänestä syntynyt ei voisi muuten olla Jumala.
Kolmiyhteisen Jumalan eri persoonien toiminnassa ilmenee yksi Jumala: "Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette" (Apt. 2:33).
Ei voi olla kysymys siitä, että Jumala muuntautuisi eri rooleihin, vuorollaan Isäksi, Pojaksi tai Pyhäksi Hengeksi. Esimerkiksi Jeesusta kastettaessa kaikki persoonat ilmaantuivat yhtä aikaa. "Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt'" (Matt. 3:16-17). Tällä hetkelläkin Jeesus istuu Isän oikealla puolella (Room. 8:34; Kol. 3:1; Hebr. 8:1; 1 Piet. 3:22). Jumalan valtaistuimen edessä on Pyhä Henki (Ilm. 4:5). Kaikki kolme persoonaa ovat yhtä aikaa taivaassa, mutta on vain yksi Jumala. Uskolla voi omaksua sen, mitä järki ei voi käsittää.

Yksin Jumala on hyvä

"Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän
perisin?" Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin" (Luuk. 18:18).
Usein ajatellaan, että Jeesus kielsi sanomasta itseään hyväksi. Näin ei välttämättä tarvitse päätellä Jeesuksen
vastauksesta hallitusmiehelle. Hän vain tahtoi tietää, miksi tämä mies sanoi häntä hyväksi. Hyväksi voi sanoa vain itse
Jumalaa. Jos tämä hallitusmies sanoo Jeesusta hyväksi, hänen täytyy uskoa, että Jeesus on tosi Jumala, Jahwe Elohim.
Hallitusmies kyseli Jeesukselta pelastuksen tietä. Siksi Jeesus tahtoi kirkastaa hänelle omaa Jumaluuttaan. Sen
uskominen oli tärkeää pelastuksen kannalta.

Jeesus itse sanoi toisessa yhteydessä: "Ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne. Niin he
sanoivat hänelle: 'Kuka sinä olet?' Jeesus sanoi heille: 'Juuri se, mitä minä puhunkin teille. Kun olette ylentäneet
Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen...'" (Joh. 8:24-25, 28). Jos emme usko Jeesusta
Jumalaksi, emme voi pelastua. Kun häneltä kysyttiin, kuka hän on, hän vastasi samoilla sanoilla kuin Jahwe Elohim
vastasi Moosekselle. Kun Mooses kysyi Jumalan nimeä, "Jumala vastasi Moosekselle: 'Minä olen se, joka minä olen'"
(2 Moos. 3:14). Vaikka Jeesus onkin Isän Poika, hän on yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yksi Jumala.

Samalla Jeesus on kuitenkin ainoa tie Isän luo. Isä ei ole tullut meille tieksi pelastukseen, vaan Poika sanoo: "Minä
olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14:6). Siksi Raamattu sanoo:
"Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää" (1 Joh. 5:12). Vielä Pyhä Henki sanoo:
"Hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen
heidän puolestansa" (Hebr. 7:25). "Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumala ja ihmisten välillä, ihminen
Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä" (1 Tim. 2:5-6). Tässä Jumala tarkoittaa vain Isää. Jeesus
on iankaikkisesti ihminen ja meidän välimiehemme. Tämän aseman hän ansaitsi vuodattamalla verensä edestämme.

Jeesus "sanoi halvatulle: 'Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi'." Kirjanoppineet "ajattelivat sydämessään: 'Kuinka
tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?' Jeesus... sanoi heille: '...
tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin' - hän sanoi halvatulle - 'minä
sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi' Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien
nähden" (Mark. 2:5, 6, 8, 10-12).

Jumala yksin voi antaa syntejä anteeksi. Jeesus antoi halvaantuneen miehen synnit anteeksi ja osoitti näin olevansa
Jumala. Ei voi olla sattumaa, että taas käytetään täysin samoja sanoja "paitsi Jumala yksin". Koska tämä Jeesus on
Jumala, häntä ei ole väärin sanoa hyväksi. Kukaan muu ihminen ei voi Jumalan edessä sanoa olevansa hyvä.
"Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?" (Jer. 17:9). Paavalikin myöntää: "Sillä
minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää" (Room. 7:18). Kaikki hyvä on Herran
vaikuttamaa, ihminen itsessään on täysin paha. Raamattu jopa sanoo, että ihmiset "omassa olossaan ovat eläimiä"
(Saarn. 3:18). Pakanatiedemiehet varmaan alitajuisesti tiedostavat tämän, tuskin he voisivat muuten uskoa
kehitysoppiin.

Ihminen on aina taipuvainen pahaan. Omalla voimallaan kukaan ei voi koskaan tehdä hyvää. Jumalan armoa on, että
hän vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen (Fil. 2:13). Jopa uskovainen on itsessään paha, kuten Paavali
edellä todisti. Hänkin on täysin Herrastaan riippuvainen. Raamattu kyllä sanoo: "Te, jotka olette riisuneet pois vanhan
ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen" (Kol. 3:9-10). Tämä vanha ihminen, liha eli "vanha aatu", ei kuitenkaan
ole kokonaan vielä kuollut. Se yrittää nostaa päätään ja päästä vielä valtaan. Siksi vielä uskovillekin sanotaan:
"Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne. Pankaa tekin pois ne kaikki" (Kol. 3:5, 8). Johannes Kastaja oli aivan oikeassa,
kun hän viittasi Jeesukseen ja sanoi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä" (Joh. 3:30).

Jeesus sanoi: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja
seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni,
hän pelastaa sen" (Luuk. 9:23-24). Liha tulee kuolettaa, pitää ristiinnaulittuna. Joka aamu olemme uuden valinnan
edessä: otanko tänä päivänä ristini ja seuraanko Jeesusta? Se merkitsee itsensä kieltämistä, mutta ihanaa osaa
kirkkaudessa Herran luona. Tehkäämme silloin kuten Mooses: "Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan
kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa
kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen 'Kristuksen pilkan' suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin
aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti" (Hebr. 11:24-26).

Paluu aihevalikkoon